tiistai 28. elokuuta 2012

Kaalia ja pataa


Siivosin pirtin portailta hyvin palvelleet orvokit pois ja pesin koko avokuistin juuriharjalla, johan avarui koko hoito kun ränsyt ruukut malttoi kipata kompostiin. Navetalta kieritin perkolan kulmalle vanhan saunan padan johon tuikkasin kaalin ja krysantteemin (josta en oikein välitä, minusta se on vähän välikausi kukka ja nyt tuli itse sorruttua siihen..).
 

Pataan on helppo vaihtaa syksymmällä kanervat ja kaalikin saattaa kestää pitkään, riippuen tulevista halloista..

Kuistin toiselta laitaa löytyy suurempi pata jonka päällä on syksyisin minulla ollut ulkovalo hämäräpolttimolla ja talvella tuo tuija-ruukkuu joulu valoilla.  Tämän padan haku reissu oli vähän hikisempi urakka. Mummuni muisteli jotta silloin kun hän tuli taloon ( mummulaan tuohon kilometrin päähän järven toiselle laitaa) emännäksi talon vanha emäntä pesi/keitti pyykkiä järven rannassa. Minua alkoi se juttu kiinnostaa ja lähdettiin Mummun kanssa katsomaan paikkaa, paikalle ei ole mitään tietä ja rantakin on rehevöitynyt kun järveä on aikanaan yritetty kuivata mutta niin vain me se kohta löydettiin. Pata oli silloin aikanaan lähes 60 v. sitten kun viimeisen kerran oli pyykkiä pesty käännetty ylös-alaisin, hetken aikaa piti maata ja sammaleita kaivaa että löydettiin pata ja saatiin se kaivettua maasta. Meillä oli sidonta liinat mukana ja kääräistiin sellainen padan ympärille sitten vain aloin kiskoa sitä mummulaa kohti läpi metsien ja yli ojien. Monta tuntia hommaan vierähti, mutta onni tuon padan löytymisestä auttoi jaksamaan. Ja siinä se nyt on minun kuistin kulmalla taas uudessa käytössä, isoisän äidin pata ainakin 90v takaa..








18 kommenttia:

  1. Ihania!!
    Mullakin löytyy muutama vanha pata, muttei noin isoja. Isäni niitä on mulle tuonut, tietää että tytär tykkää ruosteisita "kaunottarista" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa taas puuttuu pieni pata, sellaisen myös haluaisin sitä pitääkin alkaa metsästää kirppiksiltä ja rompetoreilta kun omista nurkista tuskin enää löytyy.
      Ruoste on pop ! Mukava isä sinulla kun tuntee tyttären "maun" :)

      Poista
  2. Komealla padalla on komea tarina. Kun löytää sopivan aarteen, sitä raahaa vaikka kivien ja kantojen yli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu :) sitä oli niin iloinen löydöstä että ei tullut mieleenkään luovuttaa vaikka välillä kiepsahdettiin takaisin ojan pohjalle ja nyt on ne hikikarpalot muistot vain, ja mukavat sellaiset.

      Poista
  3. Mulla meni vilunväreet kohdassa 'aloin kiskoa sitä mummulaa kohti läpi metsien ja yli ojien'. Mikä onni, että teillä tuli puheeksi tuo pata ja se vielä löytyikin samalta paikaltaan. Tuli melkein tippa linssiin...Voin sieluni silmin nähdä isoisäsi äidin pyykkäämässä 1920 luvulla pieniä sarkahousuja ja flanellipaitoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni tosiaan että tuli puheeksi ja löytyi, oli meinaan sellaisessa paikassa että tuskin kukaan muu kuin metsäkone olisi siihen törmännyt ja sen törmäys olisi varmasti tehnyt tuostakin rautapadasta littanan. Hienon mielikuvan annoit tuosta ajasta, pitääpä tehdä pieni syys retki vielä paikan päälle ja hiukan "kuvitella" entis aikojen pyykkäystä :)

      Poista
  4. Moi! Geraniumin tontin kautta tänne eksyin ja hyvä niin :) Pienen selailun jälkeen päätinkin sitten jäädä seurailemaan, blogisi vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta!

    Upeita patoja! Hienoa, että jaksoit tuon suuremmankin raahata kuistia kaunistamaan :) Oli varmasti raskas homma, mutta ehdottomasti myös kannattava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan ja tervetuloa Purlina, tosi mukava jotta eksyit tänne :)
      Juu tuli uutta käyttötarkoitusta padoille ja hyvin sopivat tuohonkin virkaansa.

      Poista
  5. Mukava tarina mummun padasta. Kannatti raahata. Sinulla on samanlaiset linnut kivien päällä kuin minulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset padat on pitkäikäisiä, kestävät sukupolvelta toiselle kunhan käyttöä keksii..

      En voinut vastustaa noita lintuja aikanaan, olivat niin söpöisiä ja valurautaa nekin joten toivotaan niillekkin pitkää ikää. Minulla on jokin kumma "suhde" lähes kaikkiin valurauta lintuihin, niitä tuntuu tarttuvan matkaan vaikka vähän vierastankin liikoja koristeita.. Eeräs lokki pariskunta on joka alku kesä hirveitä naapureita, tulevat aina vuosi vuoden jälkeen ja tekevät pesän piha mäntyyni, sitten kakkivat talon katolle eivätkä tahdo jotta kuljen pihalla. Luin jostakin että elävät penteleet jopa kymmenen vuotiaiksi ja kai heidän jälkeläisensäkin ovat vielä paikka uskollisia.. Että valurauta lokkia en kuitenkaan hanki vaikka vastaan tulisi ;)

      Poista
    2. Minä olen myös vähän heikkona lintuihin, valurauta ja keramiikka. Niitä ajattelin keräillä. No, lokit eivät livenä ole kauhean kivoja.

      Poista
    3. No sittenhän meitä on ainakin kaksi :) voidaan vertailla kokoelmia ja antaa hyviä vinkkejä jos löydetään uusia ;)

      Poista
  6. No wau, mikä tarina! Ihan meni kylmät väreet, uskomattoman hieno juttu – ja hieno pata. Aivan mahtava aarre.

    On sulla tosi kauniin näköistä siellä Hannalassa, kaalikin niin komea, että oksat pois.

    Vielä kerran onnittelut upean padan löytymisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöstä kaalipataa minä osaan tehdä, en sitä sellaista jota suuhun laitetaan ;) vaikka on niitä hellalla pidettäviäkin patoja muutama..
      Kaali on Honkkarista, ei suinkaan itse kasvatettu..

      Poista
  7. Vau, mikä pata! Ja terassisi näyttää nyt todella upeelta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kans jotta padan löytyminen oli onnen nakki ! Ja siivous & raivaus tekee aina ihmeitä..

      Poista
  8. Pakko kysyä eli alimmassa kuvassa näkyi ruukussa kasvava alppikärhö. Viihtyykö se siinä talven yli? vai veitkä kellariin? Nimim. yksi ylimääräinen alppikärhö ei mahdu enää mihinkään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Anne, kuskaan tuon ruukun kylmään mutta hyvin eristettyyn autotalliin jossa pakkanen nousee sisällä vain johonkin -10c silloinkin kun ulkona on yli -30c, ruukku osan vuoraan styroksilla ja kasvi osan pakkaspeitteellä. Helponpi olisi kyllä "säilöä" kellarissa mutta kun tuli laitettua se suoraan tuohon saviruukkuun ja se painaa niin paljon että en jaksa kuskata sitä kellarin rappuja..

      Poista